Skip to content

heidi@heidiklinga.fi

040 721 5281

Helsinki

Ota yhteyttä

Etusivu
Palvelut

Kategoria: Uncategorized

12 marraskuun, 2018

Hello world!

adminLeave a comment

Welcome to WordPress. This is your first post. Edit or delete it, then start blogging!

Instagram

Tässä päivän toisilta power napeilta herätess

Tässä päivän toisilta power napeilta herätessä (oon ollu valmentamassa jo 6.45 ja päivän vika loppuu 19.30) aloin muistelemaan yhtä ajanjaksoa mun elämässä, milloin tein niin ympäripyöreetä päivää suhaten ympäri helsinkiä, että en ees tajua millä polttoaineella mä oon kulkenu. Tein silloin liikkamaikan hommia, ja opetuksia ennen, niiden välissä ja jälkeen oli kuitenkin edelleen omien asiakkaiden valmennukset. Yks päivä, kun mä kerkesin käymään tuntien välissä 20min kotona, käytin sen ajan siten, että makasin puolmakuulla ulkovaatteet päällä sängyssä silmät kiinni ja lapoin ruokaa suuhun, että sain levättyä ja tankattua. Tää havahdutti mut siihen, et nyt menee yli eikä tää voi jatkua näin. Tosta päivästä alkaen päätin, että en suostu enää tällaseen menoon oman hyvinvoinnin kustannuksella eikä mikään raha oo terveyden hintasta. Edelleenkin palaan tohon säälittävään mielikuvaan itestäni, jos meinaa mopo lähtee keulii tai mietin oonko ylimielinen ku kieltäydyn. Mulla on myös taipumusta siihen, että jään vähän turhan helposti siihen työn imuun, enkä kyllä enää arvosta yhtään itsensä näännyttämistä muuten kun välillä treeneissä.

Muutama vuos sitten tilanne oli vielä se, että oli otettava kaikki tarjottu työ, että saa jalkaa valmennusmaailman pariin, mutta onneks siitä on tultu pitkä matka eteenpäin. En oo nimekäs tai mediaseksikäs valmentaja, mutta ainakin oon oman asiakaskuntani saanut vakiinnutettua ja siitä oon todella kiitollinen. Oon tosi kalenteritarkka ihminen ja oon oppinu jopa hallitsemaa omaa ajankäyttöä aikasempaan verrattuna ja nykyään lätkäsenkin aina ekana mun omat treenit kalenteriin, koska jos mä en voi hyvin enkä pidä itestäni huolta, niin kyl se tuntuu aika absurdilta vaatia sitä muilta. Pidän huolen, että tällasissa pitkissä päivissä, kuten tänää, mulla on niitä taukoja, jolloin kerkeen myös riisumaan ne ulkovaatteet pois ja syömään ilman et tarvii multitaskata uni siihen samaan komboon 😄

Yhteenvetona, musta ei oo ollenkaan liian itsekästä, että laittaa ne omat mielenkiinnon kohteet ja terveyttä edistävät asiat muun edelle, koska ite ainakin huomaan jaksavani silloin paremmin hektistäkin arkea, kun kaikki ei oo nousevaa v-käyrää. Suosittelen☝🏼

Kesäihmisen on heti aavistuksen helpompaa hyväks

Kesäihmisen on heti aavistuksen helpompaa hyväksyä syksy, kun viikon alkuun tarjoillaan tällasta keliä aamusta alkaen 🍁☀️

#viikonluontokuva

Hetki, jolloin erityisesti koen, että tää työ

Hetki, jolloin erityisesti koen, että tää työ on todella merkityksellistä ja tätä tarvitaan! 💎😭❤️

Kirje asiakkaalta minulle, swipe ➡️

Muutokselle on hyvä antaa aikaa, kaikki jo opitut tavat eivät myöskään ole tapahtuneet yhdessä yössä. Jokaisen matka on omanlainen ja jokaisen elämä tapahtuu siinä samalla.

#valmennus #valmentaja #hyvinvointi #elämäntapamuutos

Hyvää yrittäjän päivää kanssayrittäjille 🥂

Yrittäminen on ollu mulle luontainen pyrkimys nuoresta asti, vaikkei mulla ollu mitään käryä, mitä se todellisuudessa on tai mikä olis edes ala. Oon aina sanonut, että haluan olla itse itseni pomo. Varmasti johtuu siitä, että oon saanut kotoa mallin ja meillä yrittäjyys kulkee suvussa. En halua vastata muille tekemisistäni ja jos mokaan, niin mielelläni syytän siitä itteäni, mutta kääntöpuolena on vapaus, se, että päätän ite mitä milloinkin teen. Joten, tässä sitä ollaan edelleen yrittäjänä 🍾 Oon oppinut ja opin yhä suuren osan yrittäjyydestä ite tekemällä ja lukemalla (ja iskältä), eikä mulla ollut alussa mitään käryä miten ees laskut tehdään tms.

Aina sanotaan, että yrittäjä tekee 24/7 töitä, mutta ite en oo koskaan kokenut sitä näin, vaikka oivalluksia asiakkaiden valmennuksiin tulee paljon vapaa-ajalla. Varmasti myös hyvin alakohtaista ja osittain tavoiteriippuvaista 💸 Välillä koen huonoa omaatuntoa siitä, että teen lopulta aika "vähän" ja säännöllistä työaikaa valmennusten sijoittuessa pääsääntöisesti 7-14 välille + muutamia satunnaisia iltoja. Pystyn myös pitämään viikonloput vapaina ja yksittäisiä arkivapaita eksyy välillä sekaan. Toisaalta, jos haluan pitää laadun ja tarjota ittestäni sen 110% jokaiselle, en pysty millään tekemään valmennuksia 8h/pvä. Valmentajana oon lähes aina tavoitettavissa ja vain lomat yritän pysyä poissa sähköpostista ja puhelimen äärestä 🙅🏽‍♀️

Tätä työtä tehdään ammattitaidon lisäksi suurilta osin omalla persoonalla, jolloin luonnollisestikaan en koe tarvetta hamstrata kaikkia mahdollisia asiakkaita tai edes kilpaile kaikista asiakkaista, vaan pyrin luomaan kestäviä valmennussuhteita, jolloin ite oon parhaimmillani valmentajana. En koe, että yrittäjyys olis mulle kovaa yrittämistä, muttei todellakaan aina helppoa ja kivaa, koska kyllä tää välillä saa 'lievästi' epävarmuutta ilmoille ja kyseenalaistamaan oman uravalinnan, etenkin nyt viimeisen 1,5v aikana, jolloin oon miettinyt vahvasti plan B:tä.

Valehtelisin, jos sanoisin, että päivääkään en vaihtais, mutta juna puksuttaa, kaikesta oppii ja ennen kaikkea mulla on yrittämisen mahdollistavat asiakkaat ja päätäntävalta 💫

Mä määrittelin pitkään itteni muiden ennakkol

Mä määrittelin pitkään itteni muiden ennakkoluulojen mukaan. Oon saanut kuulla, etten näytä Heidiltä, koska mielikuva Heidistä on vaaleahiuksinen iloinen pellavapää, ei tumma teräväpiirteinen tyttö. Mut on mielletty ylimieliseksi uusissa porukoissa hiljaisuuden vuoksi, kun todellisuudessa mun sydän vetää maksimitreeniä ja keskityn, että sanon oman enkä vieruskaverin nimeä. Oon istunut koulussa puhuttelussa siitä, kun en oo puhunut ja huomioinut toista eli olin tyly. Tää oli iso isku, koska mulla ei oo tarvetta tyrkyttää itseäni. Oon saanu enkuntunnilla palautetta enkun sijaan mun ulkoisesta olemuksesta. Kaikki nää on tapahtunu muiden ihmisten edessä. Luonnollisestikin aloin näiden myötä ajattelemaan näitä totuuksina, ja että hiljaisuudessa on jotakin väärää ja epänormaalia. Siks oonkin hyvin tietoinen omasta toiminnasta ja näkymättömyys on 👌🏻

Mulla on samanlainen pikkusisko, jolle tekstaan aina, kun paniikki iskee jäädessäni yksin keskelle porukkaa, ja joka purkaa mulle myös samoja fiiliksiä. Välillä harmittaa, etten oo siellä missä muut, mut sit toisaalta ei yhtään, kun tiedän, että puhelimen ilmoitukset on nopeesti käyty läpi, omat kalenterimerkinnät ei jaksa enää naurattaa eikä säästäkää voi puhua loputtomiin. Lähimmät tuskin huomaa, koska kun lasken mun muurit, niin en oo kyllä ollenkaan hiljainen, vetäytyvä kylläkin (sosiaalisuus uuvuttaa).

Jokaisen postauksen takana on jäätävät sydämentykytykset, koska some on pelottava, mut hengissä edelleen. Oon oppinut elämään tällaisen itseni kanssa ja on helpottavaa, ettei itsetunto, itsevarmuus ja onni oo enää kiinni siitä kuinka paljon meet ja teet tai kuinka sosiaalinen oot. Ei tarvii olla minkään muotin tai oletuksen mukainen. Pystyn maata sohvalla tunteja kuunnellen musiikkia tai tuijotellen seiniä eikä mulla oo tylsää. Silti en koe, että olisin yksinkertainen, outo tai tylsä. Sit taas työssä tällanen tasaisuus tappaa mun innon ja luovuuden, siks tykkään kouluttautua ja oppia uutta. Kun tietää, se lisää itsevarmuutta.

Työssä tää puoli ei musta näy, koska oon vahvuusalueellani, ammattiminä, enkä oo se keskipiste. Siks en ohjaa ryhmäliikuntaa 💁🏽‍♀️

Kaikilla on omat kamppailunsa ja tää on ollut yks mun ☝🏼

Oon jostain syystä aina pelännyt vanhenemista ja

Oon jostain syystä aina pelännyt vanhenemista ja pelkään edelleen. En tiedä vieläkään, mitä aikuisuus tarkalleen on, mutta uskosin, että sitä on hieman aikuistuttu, jos se on osittain sitä, että aika menee koko ajan vaan nopeemmin ja tiedostaa kuolevaisuutensa, uskaltaa tehdä tai olla tekemättä asioita vain koska muut tekee tai aina on tehty niin, ei enää häpeä ihan niin paljon, että on ylianalysoiva introvertti, joka puhuu uusien ihmisten kanssa säästä (jos puhuu) ja ettei juuri välitä mitä muut ajattelee susta ja sun valinnoista, minkä lisäks sanavarastoon on voimakkaammin ilmestynyt sana ei. Megahumala ei myöskään oo tavoittelemisen arvonen, koska seuraavat kolme päivää olo on ku olis menny noviisina ammattilaiskehään, kun samaan aikaan toisella olalla demoni lietsoo henkistä darraa vaan syvempiin vesiin, ja extremeks elämässä riittää hyvin sähköpotkulaudat, asentohuimaus ja fobiat. Mikä tärkeintä kuitenkin, jatkuvasti ei enää tarvii elää tulevaisuudessa tai miettien, mitä elämältään haluaa, koska voiko kaikkea edes tietää vielä. Toisaalta, torkuttamisenkkojen tekeminen on yhä parasta, osan kengistä ostan lasten puolelta, snapchat löytyy, mulla on vieläkin minä ite-vaihe eli apua en varmana pyydä ja edelleenkin puhelut, sosiaaliset tilanteet sekä small talk ahdistaa. #balanssi

Mieleltäni ja tietty iältäni oon edelleen nuori, vaikka Heidi 16v piti kaikkia yli 30v kalkkiksina. Nyt vuoden kolmenkympin puolella eläneenä voin todeta, ettei asia todellakaan oo näin ja olo on täysin eri mitä joskus ajattelin sen olevan. Kiitos siitä menee osittain reilusti nuoremmille sisaruksille, ketkä pakottaa pysymään menossa mukana ja valehtelee mulle, etten oo vanha. Ja ketkä kaiken lisäks kehtaa vielä lähteä mun kaa kuuntelee Ressua pahemmin pakottamatta.

Ekaa kertaa elämässäni voin sanoa, että on aikalailla kaikin puolin hyvä olla itseni kanssa - koen, että viimesen vuoden aikana on tapahtunu suuria muutoksia henkisellä puolella ilman pienintäkään tietoista pyrkimystä ja olo on rauhallinen, muttei tunnu aikuiselta.

31 on vanhenemisen pelosta huolimatta ihan jees, aina lähempänä 25v kuin 40v, vaikka kolotuksista vois kuvitella muuta 😌 Tässä iässä viihtyisin pidempääkin!

Heidi Klinga 2020 © All right reserved